Esihenkilön irvikuva

Otsikko sen kertoo. Esihenkilön irvikuva, on kuvaus esihenkilöstä, josta ei enää huonommaksi voi mennä. Olen joutunut kohtaamaan useamman tämmöisen henkilön työurani aikana.

Tämmöinen esihenkilö ajattelee niin, että hänellä on vain oikeuksia ja työntekijöillä on vain velvollisuuksia. Esihenkilö päättää ja työntekijät joustaa. Nämä esihenkilöt kuvittelevat, että he ovat aika oikeassa ja että he voivat toimia kuten haluavat. Heillä on myös oikeus tehdä johtopäätöksiä huhuista tai asioista, joista ei ole faktatietoa. He voivat alistaa ja syyttää. Voivat haukkua ja moittia. Ikinä ei ole työntekijä tarpeeksi hyvä. Aina tulee lauseiden lopuksi, MUTTA.

Minun mielipide on se, että kun esihenkilö nostaa itsensä työntekijöiden yläpuolelle, niin siinä mennään jo väärään suuntaan. Esihenkilön tulisi olla osa työporukkaa ja osallistua siihen kuuluviin arkisiin juttuihin, esimerkiksi kahvitauot, ruokatauot.

Tämä eletty tartuntatauti aikakausi ja hoitajapula on aiheuttanut ahdinkoa esihenkilöissä. Onko niin, että osa esihenkilöistä ei omista tarpeeksi isoja saappaita, joita tarvitaan siihen virkaan. Ahdingon ja paineen alla toimiminen, sitähän me hoitajat joudumme kokemaan usein työssämme. Mutta eihän sitä voida näköjään vaatia esihenkilöiltä.

Osa esihenkilöistä, jotka eivät osaa tehdä työtään ajautuu tekemään niitä vääriä päätöksiä ja valintoja. Ajautuu tekemään vääriä toimenpiteitä ja kun se pää ei pysy kasassa, niin se hajoaa ja hoitajat saavat kaiken paskan niskaan esihenkilöltä. Tämä on se tosi asia ja tämän takia hoitajat ovat alkaneet vaihtamaan työpaikkoja todella tiuhaan tahtiin. Enää ei ole väliä kuinka iso se palkka on, ei ole väliä, minkälaiset työajat ovat, ei ole väliä onko työmatka 5 minuuttia vai 1 tunti.

Hoitajatkin ovat alkaneet äänestämään jaloilla oman psyykkisenterveyden takia ja tämä kertookin vain siitä kuinka rautaisia ammattilaisia meillä täällä Suomessa on HOITAJAT!