Kaamosaika

Voin todeta, että nyt on minun kaamosaika pahimmillaan. Olen käytännössä eristäytynyt omaan kotiin vapaa ajalla. Ei kiinnosta mihinkään mennä tai missään käydä. En ole nähnyt kavereita varmaan kuukauteen. Koulu tehtäviä tehnyt ja opiskellut. Töissä käynyt välillä. Kuukausi aikaa ryhdistäytyä kunnolla, koska sitten alkaa minun viimeinen puristus tässä koulutuksessa. Toukokuussa loppuu opinnot ja sitten ajattelin olla ainakin muutaman vuoden ihan vain töissä.

Kaikille ihmisille tulee joskus huonompia aikoja. Näitä kutsutaan masennukseksi, väsymykseksi tai kaamosajaksi, kuten minä tässä. Se on ihan normaalia, mutta tärkeää on tässä vaiheessa, että itse tiedostaa sen ja on itselleen armollinen. Kukaan meistä ei ole kone tai täydellinen kokonaisuus. Pääasia on, että myös samalla kuitenkin pyrkii näkemään valon tunnelin päässä ja tiedostaa itselleen, että tämä aika nyt on vain hetkellistä ja täysin myös oikeutettua.

Meidän keho on niin viisas, että se tunnistaa kun kaipaat lepoa. Se ilmenee juuri näin, väsymisenä, masennuksena. Kuuntele kehoasi ja lepää silloin kuin se on tarpeen, mutta älä jää sinne makoilemaan vaan nouse levon jälkeen ylös uuteen nousuun.